kusetus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kusetus (39)
- (alatyyliä) lemmikkieläimen, erityisesti koiran, kuljettaminen ulkona virtsaamista varten; käyttäminen
- koiran kusetus
- (arkikieltä, alatyyliä) asia, jossa ihmisiä kusetetaan; huijaus
- Halvempi sähkösopimus oli kusetusta.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kusetus | kusetukset |
| genetiivi | kusetuksen | kusetusten kusetuksien |
| partitiivi | kusetusta | kusetuksia |
| akkusatiivi | kusetus; kusetuksen |
kusetukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kusetuksessa | kusetuksissa |
| elatiivi | kusetuksesta | kusetuksista |
| illatiivi | kusetukseen | kusetuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kusetuksella | kusetuksilla |
| ablatiivi | kusetukselta | kusetuksilta |
| allatiivi | kusetukselle | kusetuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kusetuksena | kusetuksina |
| translatiivi | kusetukseksi | kusetuksiksi |
| abessiivi | kusetuksetta | kusetuksitta |
| instruktiivi | – | kusetuksin |
| komitatiivi | – | kusetuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kusetukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kusetus- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- kusetus Kielitoimiston sanakirjassa