Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

läjitys (39)[1]

  1. eräiden materiaalien lajitteleminen läjiin ja varastointi läjissä; se, että läjitetään
  2. joidenkin luonnonmateriaalien - kuten lumi - kuljettamista pois kaupungeista taajamien ulkopuolelle niitä varten varatuille kunnallisteknisille läjitysalueille

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlæjit̪ys/
  • tavutus: lä‧ji‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läjitys läjitykset
genetiivi läjityksen läjitysten
läjityksien
partitiivi läjitystä läjityksiä
akkusatiivi läjitys;
läjityksen
läjitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi läjityksessä läjityksissä
elatiivi läjityksestä läjityksistä
illatiivi läjitykseen läjityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läjityksellä läjityksillä
ablatiivi läjitykseltä läjityksiltä
allatiivi läjitykselle läjityksille
muut sijamuodot
essiivi läjityksenä läjityksinä
translatiivi läjitykseksi läjityksiksi
abessiivi läjityksettä läjityksittä
instruktiivi läjityksin
komitatiivi läjityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läjitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
läjitys-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39