lakeija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalakeija (12)
- miespuolinen sisäpalvelija
- (halventava) herraansa mielistelevä, nöyristelevä palvelija
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑkei̯jɑ/
- tavutus: la‧kei‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lakeija | lakeijat |
| genetiivi | lakeijan | lakeijoiden lakeijoitten (lakeijain) |
| partitiivi | lakeijaa | lakeijoita |
| akkusatiivi | lakeija; lakeijan |
lakeijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lakeijassa | lakeijoissa |
| elatiivi | lakeijasta | lakeijoista |
| illatiivi | lakeijaan | lakeijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lakeijalla | lakeijoilla |
| ablatiivi | lakeijalta | lakeijoilta |
| allatiivi | lakeijalle | lakeijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lakeijana | lakeijoina |
| translatiivi | lakeijaksi | lakeijoiksi |
| abessiivi | lakeijatta | lakeijoitta |
| instruktiivi | – | lakeijoin |
| komitatiivi | – | lakeijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lakeija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lakeija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.