Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lakeus (40)[1]

  1. tasainen maa-alue, esim. peltoaukea, tasanko
    Pohjanmaan lakeudet.
  2. (murteellinen) lakeinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑkeus/ tai /ˈlɑkeu̯s/
  • tavutus: la‧ke‧us / la‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lakeus lakeudet
genetiivi lakeuden lakeuksien
partitiivi lakeutta lakeuksia
akkusatiivi lakeus;
lakeuden
lakeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lakeudessa lakeuksissa
elatiivi lakeudesta lakeuksista
illatiivi lakeuteen lakeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lakeudella lakeuksilla
ablatiivi lakeudelta lakeuksilta
allatiivi lakeudelle lakeuksille
muut sijamuodot
essiivi lakeutena lakeuksina
translatiivi lakeudeksi lakeuksiksi
abessiivi lakeudetta lakeuksitta
instruktiivi lakeuksin
komitatiivi lakeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lakeude-
vahva vartalo lakeute-
konsonantti-
vartalo
lakeut-

Etymologia muokkaa

lakea + -us

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

kelaus, sulake, sulkea

Idiomit muokkaa

  • näillä lakeuksilla

Aiheesta muualla muokkaa

  • lakeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40