Wikipedia
Katso artikkeli Sulake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sulake
 
Sulake

Substantiivi

muokkaa

sulake (48-A)

  1. elektroniikassa ja sähkötekniikassa käytetty komponentti; virtapiirin osana toimiva metallilanka joka sulaessaan katkaisee virtapiirin ylikuormitus- tai vikatilanteissa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsulɑkeˣ/
  • tavutus: su‧la‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulake sulakkeet
genetiivi sulakkeen sulakkeiden
sulakkeitten
partitiivi sulaketta sulakkeita
akkusatiivi sulake;
sulakkeen
sulakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi sulakkeessa sulakkeissa
elatiivi sulakkeesta sulakkeista
illatiivi sulakkeeseen sulakkeisiin
sulakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulakkeella sulakkeilla
ablatiivi sulakkeelta sulakkeilta
allatiivi sulakkeelle sulakkeille
muut sijamuodot
essiivi sulakkeena sulakkeina
translatiivi sulakkeeksi sulakkeiksi
abessiivi sulakkeetta sulakkeitta
instruktiivi sulakkein
komitatiivi sulakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sulakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sulaket-

Etymologia

muokkaa

Uudissana sulaa + -ke 1900-luvun ensikymmeneltä.[1] Sana perustuu laitteen toimintaperiaatteeseen, jossa metallilanka laitteen sisällä sulaa ja aiheuttaa virtapiirin katkeamisen virran lämmitessä liikaa.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

automaattisulake, lasiputkisulake, lämpösulake, sulakeautomaatti, sulaketaulu, suurjännitesulake, tulppasulake

Anagrammit
muokkaa

kelaus, lakeus, sulkea

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sulake Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Lehtinen, Raija: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, 1. vsk. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio.