lantalainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalantalainen (38)
- vanha nimitys lähinnä pohjoissuomalaisille talonpojille, vastakohtana pyyntikulttuurin (ja myöhemmin poronhoidon) harjoittajille eli lappalaisille
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑnt̪ɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: lan‧ta‧lai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lantalainen | lantalaiset |
| genetiivi | lantalaisen | lantalaisten lantalaisien |
| partitiivi | lantalaista | lantalaisia |
| akkusatiivi | lantalainen; lantalaisen |
lantalaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lantalaisessa | lantalaisissa |
| elatiivi | lantalaisesta | lantalaisista |
| illatiivi | lantalaiseen | lantalaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lantalaisella | lantalaisilla |
| ablatiivi | lantalaiselta | lantalaisilta |
| allatiivi | lantalaiselle | lantalaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lantalaisena (lantalaisna) |
lantalaisina |
| translatiivi | lantalaiseksi | lantalaisiksi |
| abessiivi | lantalaisetta | lantalaisitta |
| instruktiivi | – | lantalaisin |
| komitatiivi | – | lantalaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lantalaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lantalais- | |
Etymologia
muokkaasaamelainen laina, lanta (< skand., vrt. ruotsin land) + -lainen[1]
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.