Substantiivi

muokkaa

lieka (9-D)

  1. eläimen kiinnitys- tai talutusnuora

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈliekɑ/
  • tavutus: lie‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lieka lieat
genetiivi liean liekojen
(liekain)
partitiivi liekaa liekoja
akkusatiivi lieka;
liean
lieat
sisäpaikallissijat
inessiivi lieassa lieoissa
elatiivi lieasta lieoista
illatiivi liekaan liekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liealla lieoilla
ablatiivi liealta lieoilta
allatiivi liealle lieoille
muut sijamuodot
essiivi liekana liekoina
translatiivi lieaksi lieoiksi
abessiivi lieatta lieoitta
instruktiivi lieoin
komitatiivi liekoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liea-
vahva vartalo lieka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lieka Kielitoimiston sanakirjassa