lieriö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalieriö (3)
- (geometria) geometrinen muoto, jossa kaksi pohjaa ja vaippa, pohjat ovat yhdensuuntaiset ja yhtenevät
- Lieriön korkeus on pohjien välinen kohtisuora etäisyys.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlie̯riø/
- tavutus: lie‧ri‧ö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lieriö | lieriöt |
genetiivi | lieriön | lieriöiden lieriöitten |
partitiivi | lieriötä | lieriöitä |
akkusatiivi | lieriö; lieriön |
lieriöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lieriössä | lieriöissä |
elatiivi | lieriöstä | lieriöistä |
illatiivi | lieriöön | lieriöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lieriöllä | lieriöillä |
ablatiivi | lieriöltä | lieriöiltä |
allatiivi | lieriölle | lieriöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lieriönä | lieriöinä |
translatiivi | lieriöksi | lieriöiksi |
abessiivi | lieriöttä | lieriöittä |
instruktiivi | – | lieriöin |
komitatiivi | – | lieriöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lieriö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAlakäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lieriö Kielitoimiston sanakirjassa