särmiö
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaasärmiö (3)
- (matematiikka) lieriö, jonka kaksi pohjaa ovat monikulmioita ja sivutahkot suorakulmioita tai suunnikkaita
- Suorakulmainen särmiö on kuusitahkoinen monitahokas, jonka kaikki kulmat ovat suoria.
- särmiöiden (Barleria) suvun kasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsærmiø/
- tavutus: sär‧mi‧ö
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särmiö | särmiöt |
| genetiivi | särmiön | särmiöiden särmiöitten |
| partitiivi | särmiötä | särmiöitä |
| akkusatiivi | särmiö; särmiön |
särmiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särmiössä | särmiöissä |
| elatiivi | särmiöstä | särmiöistä |
| illatiivi | särmiöön | särmiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särmiöllä | särmiöillä |
| ablatiivi | särmiöltä | särmiöiltä |
| allatiivi | särmiölle | särmiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särmiönä | särmiöinä |
| translatiivi | särmiöksi | särmiöiksi |
| abessiivi | särmiöttä | särmiöittä |
| instruktiivi | – | särmiöin |
| komitatiivi | – | särmiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särmiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaYläkäsitteet
muokkaaAlakäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- särmiö Kielitoimiston sanakirjassa