Katso myös: sarma, Särmä

Substantiivi

muokkaa

särmä (10)

Katso artikkeli Särmä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. terävä reuna kahden pinnan välillä, ulkonurkka
  2. (geometria) monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta, avaruuskappaleen kärkiä yhdistävä jana
  3. (graafiteoria) suuntaamaton kaari
  4. (slangia) kantti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsærmæ/
  • tavutus: sär‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särmä särmät
genetiivi särmän särmien
(särmäin)
partitiivi särmää särmiä
akkusatiivi särmä;
särmän
särmät
sisäpaikallissijat
inessiivi särmässä särmissä
elatiivi särmästä särmistä
illatiivi särmään särmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi särmällä särmillä
ablatiivi särmältä särmiltä
allatiivi särmälle särmille
muut sijamuodot
essiivi särmänä särminä
translatiivi särmäksi särmiksi
abessiivi särmättä särmittä
instruktiivi särmin
komitatiivi särmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

leikkuusärmä, särmäkartio, särmämaneetti, särmäneula, särmäpurjehai, särmäviiva

Aiheesta muualla

muokkaa