särmä
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasärmä (10)
- terävä reuna kahden pinnan välillä, ulkonurkka
- (geometria) monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta, avaruuskappaleen kärkiä yhdistävä jana
- (graafiteoria) suuntaamaton kaari
- (slangia) kantti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsærmæ/
- tavutus: sär‧mä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särmä | särmät |
| genetiivi | särmän | särmien (särmäin) |
| partitiivi | särmää | särmiä |
| akkusatiivi | särmä; särmän |
särmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särmässä | särmissä |
| elatiivi | särmästä | särmistä |
| illatiivi | särmään | särmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särmällä | särmillä |
| ablatiivi | särmältä | särmiltä |
| allatiivi | särmälle | särmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särmänä | särminä |
| translatiivi | särmäksi | särmiksi |
| abessiivi | särmättä | särmittä |
| instruktiivi | – | särmin |
| komitatiivi | – | särmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |