särmä
Katso myös: sarma, Särmä |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasärmä (10)
- terävä reuna kahden pinnan välillä, ulkonurkka
- (geometria) monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta, avaruuskappaleen kärkiä yhdistävä jana
- (graafiteoria) suuntaamaton kaari
- (slangia) kantti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsærmæ/
- tavutus: sär‧mä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | särmä | särmät |
genetiivi | särmän | särmien (särmäin) |
partitiivi | särmää | särmiä |
akkusatiivi | särmä; särmän |
särmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | särmässä | särmissä |
elatiivi | särmästä | särmistä |
illatiivi | särmään | särmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | särmällä | särmillä |
ablatiivi | särmältä | särmiltä |
allatiivi | särmälle | särmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | särmänä | särminä |
translatiivi | särmäksi | särmiksi |
abessiivi | särmättä | särmittä |
instruktiivi | – | särmin |
komitatiivi | – | särmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | särmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa2. graafiteoriassa
Ks. kaari |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaleikkuusärmä, särmäkartio, särmämaneetti, särmäneula, särmäpurjehai, särmäviiva