Katso myös: sarma, Särmä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

särmä (10)

Katso artikkeli Särmä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (geometria) monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta, avaravaruuskappaleen kärkiä yhdistävä jana
  2. (graafiteoria) suuntaamaton kaari
  3. (slangia) kantti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsærmæ/
  • tavutus: sär‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särmä särmät
genetiivi särmän särmien
(särmäin)
partitiivi särmää särmiä
akkusatiivi särmä;
särmän
särmät
sisäpaikallissijat
inessiivi särmässä särmissä
elatiivi särmästä särmistä
illatiivi särmään särmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi särmällä särmillä
ablatiivi särmältä särmiltä
allatiivi särmälle särmille
muut sijamuodot
essiivi särmänä särminä
translatiivi särmäksi särmiksi
abessiivi särmättä särmittä
instruktiivi särmin
komitatiivi särmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

leikkuusärmä, särmäkartio, särmämaneetti, särmäneula, särmäpurjehai, särmäviiva

Aiheesta muualla muokkaa