ligatuuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaligatuuri (5)
- (typografia, kielitiede) kahden tai useamman kirjaimen muodostama merkki/yhteensulauma: œ, æ, ffi
- (musiikki) nuottikirjoituksessa merkki, joka yhdistää kaksi tai useampia peräkkäisiä nuotteja soitettaviksi yhden tavoin
- (musiikki) kiristin, jonka tehtävä on pitää lehdykkä kiinni joidenkin puupuhaltimien, kuten saksofonin tai klarinetin suukappaleessa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈligɑtuːri/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ligatuuri | ligatuurit |
| genetiivi | ligatuurin | ligatuurien (ligatuurein) |
| partitiivi | ligatuuria | ligatuureja |
| akkusatiivi | ligatuuri; ligatuurin |
ligatuurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ligatuurissa | ligatuureissa |
| elatiivi | ligatuurista | ligatuureista |
| illatiivi | ligatuuriin | ligatuureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ligatuurilla | ligatuureilla |
| ablatiivi | ligatuurilta | ligatuureilta |
| allatiivi | ligatuurille | ligatuureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ligatuurina | ligatuureina |
| translatiivi | ligatuuriksi | ligatuureiksi |
| abessiivi | ligatuuritta | ligatuureitta |
| instruktiivi | – | ligatuurein |
| komitatiivi | – | ligatuureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ligatuuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa2. musiikki
|
3. kiristin
|
Ks. kiristin |