Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

linjaus (39)[1]

  1. hankkeilla oleva reitti
    Uuden tien linjaus on merkitty maastoon.
  2. käytäntö, menettelytapa, suuntaviivat, linjanveto; se, että linjataan
    uusi poliittinen linjaus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlinjɑus/ tai /ˈlinjɑu̯s/
  • tavutus: lin‧ja‧us / lin‧jaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi linjaus linjaukset
genetiivi linjauksen linjausten
linjauksien
partitiivi linjausta linjauksia
akkusatiivi linjaus;
linjauksen
linjaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi linjauksessa linjauksissa
elatiivi linjauksesta linjauksista
illatiivi linjaukseen linjauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi linjauksella linjauksilla
ablatiivi linjaukselta linjauksilta
allatiivi linjaukselle linjauksille
muut sijamuodot
essiivi linjauksena linjauksina
translatiivi linjaukseksi linjauksiksi
abessiivi linjauksetta linjauksitta
instruktiivi linjauksin
komitatiivi linjauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo linjaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
linjaus-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39