luha
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
luha
- (murteellinen) huono, rikkinäinen, kelvoton, heikko[1]
Etymologia muokkaa
samaa alkuperää kuin luhistua[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
luha (10)
- kangaspuiden osa, johon pirta on kiinnitetty, ja jota liikuttamalla lyödään kude tiukasti edellisen kuteen viereen[2]
- (armeijaslangia) lusikka-haarukka
- Suomalainen luha on aikamoinen mysteeri, parempi kuin monet muut.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luha | luhat |
| genetiivi | luhan | luhien (luhain) |
| partitiivi | luhaa | luhia |
| akkusatiivi | luha; luhan |
luhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luhassa | luhissa |
| elatiivi | luhasta | luhista |
| illatiivi | luhaan | luhiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luhalla | luhilla |
| ablatiivi | luhalta | luhilta |
| allatiivi | luhalle | luhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luhana | luhina |
| translatiivi | luhaksi | luhiksi |
| abessiivi | luhatta | luhitta |
| instruktiivi | – | luhin |
| komitatiivi | – | luhine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kangaspuiden osa
|
Ks. kaide (2.) |
Synonyymit muokkaa
- kaide (2.)
Aiheesta muualla muokkaa
- luha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ 1,0 1,1 Heikki Hurtta: Haukkui pataluhaksi. Helsingin Sanomat, 22.10.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.1.2022.
- ↑ [1]