Katso myös: Magna

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

magna (9)[1]

  1. ylioppilastutkinnon ja eräiden akateemisten tutkintojen arvosana magna cum laude approbatur
    Noin puolet oppilaista kirjoitti hyvin, joko laudaturin tai magnan. (suomenkuvalehti.fi)
    Karkinen kirjoitti yhteensä kymmenen ainetta eli kahdeksan ällän lisäksi yhden eximian ja yhden magnan. (yle.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑgnɑ/
  • tavutus: mag‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi magna magnat
genetiivi magnan magnojen
(magnain)
partitiivi magnaa magnoja
akkusatiivi magna;
magnan
magnat
sisäpaikallissijat
inessiivi magnassa magnoissa
elatiivi magnasta magnoista
illatiivi magnaan magnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi magnalla magnoilla
ablatiivi magnalta magnoilta
allatiivi magnalle magnoille
muut sijamuodot
essiivi magnana magnoina
translatiivi magnaksi magnoiksi
abessiivi magnatta magnoitta
instruktiivi magnoin
komitatiivi magnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo magna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • magna Kielitoimiston sanakirjassa

Ido muokkaa

Adjektiivi muokkaa

magna

  1. mahtava, verraton
  2. jalo, ylevä

Latina muokkaa

Adjektiivi muokkaa

magna

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta magnus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta magnus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta magnus

Adjektiivi

magnā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta magnus

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9