Substantiivi

muokkaa

manto (1-J)

  1. (kasvitiede) pintapuu, elävistä soluista muodostunut kerros puun pinnalla jällen alla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑnt̪o/, [ˈmɑ̝n̪t̪o̞]
  • tavutus: man‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manto mannot
genetiivi mannon mantojen
partitiivi mantoa mantoja
akkusatiivi manto;
mannon
mannot
sisäpaikallissijat
inessiivi mannossa mannoissa
elatiivi mannosta mannoista
illatiivi mantoon mantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mannolla mannoilla
ablatiivi mannolta mannoilta
allatiivi mannolle mannoille
muut sijamuodot
essiivi mantona mantoina
translatiivi mannoksi mannoiksi
abessiivi mannotta mannoitta
instruktiivi mannoin
komitatiivi mantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo manno-
vahva vartalo manto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

mantopuu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • manto Kielitoimiston sanakirjassa
  • manto Tieteen termipankissa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manto m. (monikko mantos)

  1. viitta, vaippa
  2. (geologia) vaippa
  3. (eläintiede) vaippa (nilviäisen)
  4. aaroninsauva, munkinhuppu (Arum maculatum)

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • manto Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)