viitta
Suomi
muokkaa.jpg)
Substantiivi
muokkaa- harteilla pidettävä hihaton vaatekappale
- merkiksi pystytetty seiväs, karahka tms.
- Männyn tai kuusen karahkoita on käytetty talvitien viittoina.
- Maanteiden viittoina käytettävät heijastimelliset muovipaalut helpottavat ajamista huonon näkyvyyden aikana.
- (merenkulku) reimari
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiːt̪ːɑ/
- tavutus: viit‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viitta | viitat |
| genetiivi | viitan | viittojen (viittain) |
| partitiivi | viittaa | viittoja |
| akkusatiivi | viitta; viitan |
viitat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viitassa | viitoissa |
| elatiivi | viitasta | viitoista |
| illatiivi | viittaan | viittoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viitalla | viitoilla |
| ablatiivi | viitalta | viitoilta |
| allatiivi | viitalle | viitoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viittana | viittoina |
| translatiivi | viitaksi | viitoiksi |
| abessiivi | viitatta | viitoitta |
| instruktiivi | – | viitoin |
| komitatiivi | – | viittoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | viita- | |
| vahva vartalo | viitta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. pitkä vaatekappale
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: viitata, viitoittaa, viittailla, viittoa
Vieruskäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- viitta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.