viitta

Suomi

Viitta

Substantiivi

viitta (9-C)

1. harteilla pidettävä hihaton vaatekappale
2. merkiksi pystytetty seiväs, karahka tms.

   Männyn tai kuusen karahkoita on käytetty talvitien viittoina.

   Maanteiden viittoina käytettävät heijastimelliset muovipaalut helpottavat ajamista huonon näkyvyyden aikana.

3. (merenkulku) reimari

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːt̪ːɑ/
• tavutus: viit‧ta

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. pitkä vaatekappale

englanti: cape, cloak, (tuomarin) robe espanja: capa f., manto m. esperanto: mantelo ido: mantelo, macfarlane italia: cappa f., mantello m. kroaatti: plašt m.

ranska: (tuomarin) robe ruotsi: mantel saksa: Umhang m., Mantel m., Cape n. turkki: cübbe, pelerin venäjä: плащ viro: mantel

2. tienviitta, opaste

englanti: señal f. saksa: Wegweiser m., Schild n.

turkki: levha venäjä: указатель m.

Liittyvät sanat

• opaste
• stoola
• viisata
• viitoitella
• viitoitettu
• viittoilla
• viittoilu

Synonyymit

• [1] vaate: kaapu, mantteli

Johdokset

• verbit: viitata, viitoittaa, viittailla, viittoa

Vieruskäsitteet

• poncho
• reimari
• viisari
• viittaus
• viite
• viittoma

Yhdyssanat

aurausviitta, eteläviitta, hartiaviitta, itäviitta, länsiviitta, meriviitta, pohjoisviitta, purppuraviitta, rajaviitta, ristiviitta, sadeviitta, suuntaviitta, tienviitta, viittajärjestelmä, viittakeppi, viittakilpi, viittakivi, viittaluku, viittatie

Aiheesta muualla

• viitta Kielitoimiston sanakirjassa