SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

masennus (39)[1]

  1. (psykologia, psykiatria) sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen
  2. (arkikieltä) alakulo

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑsennus/
  • tavutus: ma‧sen‧nus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi masennus masennukset
genetiivi masennuksen masennusten
masennuksien
partitiivi masennusta masennuksia
akkusatiivi masennus;
masennuksen
masennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi masennuksessa masennuksissa
elatiivi masennuksesta masennuksista
illatiivi masennukseen masennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi masennuksella masennuksilla
ablatiivi masennukselta masennuksilta
allatiivi masennukselle masennuksille
muut sijamuodot
essiivi masennuksena masennuksina
translatiivi masennukseksi masennuksiksi
abessiivi masennuksetta masennuksitta
instruktiivi masennuksin
komitatiivi masennuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä masentaa (masenn- + -us) tai johdos verbistä masentua (masennu- + -s)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kaamosmasennus, masennuskausi, masennuslääke, masennuspotilas, masennustila, vuodenaikamasennus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39