dissosiaatio

Suomi

dissosiaatio (3)

(kemia) molekyylin hajoaminen kahdeksi tai useammaksi molekyyliksi tai atomiksi
(psykologia) masennuksen kaltainen irrallisuusoireisto, jossa ylivoimaisten kokemusten liittäminen osaksi omaa elämäntarinaa on kesken

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	dissosiaatio	dissosiaatiot
genetiivi	dissosiaation	dissosiaatioiden dissosiaatioitten
partitiivi	dissosiaatiota	dissosiaatioita
akkusatiivi	dissosiaatio; dissosiaation	dissosiaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	dissosiaatiossa	dissosiaatioissa
elatiivi	dissosiaatiosta	dissosiaatioista
illatiivi	dissosiaatioon	dissosiaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dissosiaatiolla	dissosiaatioilla
ablatiivi	dissosiaatiolta	dissosiaatioilta
allatiivi	dissosiaatiolle	dissosiaatioille
muut sijamuodot
essiivi	dissosiaationa	dissosiaatioina
translatiivi	dissosiaatioksi	dissosiaatioiksi
abessiivi	dissosiaatiotta	dissosiaatioitta
instruktiivi	–	dissosiaatioin
komitatiivi	–	dissosiaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	dissosiaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. molekyylin hajoaminen

2. psykologia