dissosiaatio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
dissosiaatio (3)
- (kemia) molekyylin hajoaminen kahdeksi tai useammaksi molekyyliksi tai atomiksi
- (psykologia) masennuksen kaltainen irrallisuusoireisto, jossa ylivoimaisten kokemusten liittäminen osaksi omaa elämäntarinaa on kesken
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dissosiaatio | dissosiaatiot |
| genetiivi | dissosiaation | dissosiaatioiden dissosiaatioitten |
| partitiivi | dissosiaatiota | dissosiaatioita |
| akkusatiivi | dissosiaatio; dissosiaation |
dissosiaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dissosiaatiossa | dissosiaatioissa |
| elatiivi | dissosiaatiosta | dissosiaatioista |
| illatiivi | dissosiaatioon | dissosiaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dissosiaatiolla | dissosiaatioilla |
| ablatiivi | dissosiaatiolta | dissosiaatioilta |
| allatiivi | dissosiaatiolle | dissosiaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dissosiaationa | dissosiaatioina |
| translatiivi | dissosiaatioksi | dissosiaatioiksi |
| abessiivi | dissosiaatiotta | dissosiaatioitta |
| instruktiivi | – | dissosiaatioin |
| komitatiivi | – | dissosiaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dissosiaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. molekyylin hajoaminen
|
|
2. psykologia
|
|