matematiikka

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Katso artikkeli Matematiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

matematiikka (9-A)[1]

  1. deduktiivisen logiikan avulla abstrakteja järjestelmiä tutkiva tieteenala
    Matematiikka sisältää mm. lukujen ja niiden välisten riippuvuuksien tutkimista.
    Hän opiskelee matematiikkaa.
    Koulujen opetusaineena matematiikkaa on nimitetty laskennoksi.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matematiikka matematiikat
genetiivi matematiikan matematiikkojen
(matematiikkain)
partitiivi matematiikkaa matematiikkoja
akkusatiivi matematiikka;
matematiikan
matematiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi matematiikassa matematiikoissa
elatiivi matematiikasta matematiikoista
illatiivi matematiikkaan matematiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi matematiikalla matematiikoilla
ablatiivi matematiikalta matematiikoilta
allatiivi matematiikalle matematiikoille
muut sijamuodot
essiivi matematiikkana matematiikkoina
translatiivi matematiikaksi matematiikoiksi
abessiivi matematiikatta matematiikoitta
instruktiivi matematiikoin
komitatiivi matematiikkoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Sana matematiikka tulee kreikan sanasta μάθημα (máthema), joka tarkoittaa tiedettä, tietoa tai oppimista; μαθηματικός (mathematikós) tarkoittaa ”halukas oppimaan”.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alkeismatematiikka, finanssimatematiikka, matematiikankoe, matematiikanopettaja, matematiikanopetus, matematiikkakone, matematiikkapää, talousmatematiikka, tilastomatematiikka, vakuutusmatematiikka

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A