Substantiivi

muokkaa
Katso artikkeli Matematiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

matematiikka (9-A)[1]

  1. deduktiivisen logiikan avulla abstrakteja järjestelmiä tutkiva tieteenala
    Matematiikka sisältää mm. lukujen ja niiden välisten riippuvuuksien tutkimista.
    Hän opiskelee matematiikkaa.
    Koulujen opetusaineena matematiikkaa on nimitetty laskennoksi.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matematiikka matematiikat
genetiivi matematiikan matematiikkojen
(matematiikkain)
partitiivi matematiikkaa matematiikkoja
akkusatiivi matematiikka;
matematiikan
matematiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi matematiikassa matematiikoissa
elatiivi matematiikasta matematiikoista
illatiivi matematiikkaan matematiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi matematiikalla matematiikoilla
ablatiivi matematiikalta matematiikoilta
allatiivi matematiikalle matematiikoille
muut sijamuodot
essiivi matematiikkana matematiikkoina
translatiivi matematiikaksi matematiikoiksi
abessiivi matematiikatta matematiikoitta
instruktiivi matematiikoin
komitatiivi matematiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo matematiika-
vahva vartalo matematiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana matematiikka tulee kreikan sanasta μάθημα (máthema), joka tarkoittaa tiedettä, tietoa tai oppimista; μαθηματικός (mathematikós) tarkoittaa ”halukas oppimaan”.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

laskenta, laskento, lukuteoria, tiede

Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alkeismatematiikka, finanssimatematiikka, matematiikankoe, matematiikanopettaja, matematiikanopetus, matematiikkakone, matematiikkapää, talousmatematiikka, tilastomatematiikka, vakuutusmatematiikka

Sanaliitot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A