mettinen
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamettinen (38)
- (kansankielessä, runokielessä) mehiläinen, kimalainen
- (vanha kirjakieli) kyyhkynen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmet̪ːinen/
- tavutus: met‧ti‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mettinen | mettiset |
| genetiivi | mettisen | mettisten mettisien |
| partitiivi | mettistä | mettisiä |
| akkusatiivi | mettinen; mettisen |
mettiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mettisessä | mettisissä |
| elatiivi | mettisestä | mettisistä |
| illatiivi | mettiseen | mettisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mettisellä | mettisillä |
| ablatiivi | mettiseltä | mettisiltä |
| allatiivi | mettiselle | mettisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mettisenä (mettisnä) |
mettisinä |
| translatiivi | mettiseksi | mettisiksi |
| abessiivi | mettisettä | mettisittä |
| instruktiivi | – | mettisin |
| komitatiivi | – | mettisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mettise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mettis- | |
Etymologia
muokkaa[2] kyyhkynen: Sana vaikuttaa olevan suhteellisen nuori, sillä sille ei löydy vastineita sukukielissä ja sen murrelevikki on suppea. Sana voi olla onomatopoeettinen tai metsä- (mettä) sanasta johdettu. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1].
Aiheesta muualla
muokkaa- mettinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 58. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.