mehiläinen

Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Mehiläinen


Mehiläinen

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mehiläinen (38)

  1. mesipistiäisiin (Apoidea) kuuluvia yhteiskuntahyönteisiä, joka elävät parvissa
    Mehiläinen valmistaa medestä hunajaa ja tuottaa mehiläisvahaa sekä kerää siitepölyä varastoon.
    Mehiläinen on monille kasveille merkittävä pölyttäjä.
    Tarhattu mehiläinen on hyötyeläin, jota pidetään ahkerana raatajana.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mehiläinen mehiläiset
genetiivi mehiläisen mehiläisten
mehiläisien
partitiivi mehiläistä mehiläisiä
akkusatiivi mehiläinen;
mehiläisen
mehiläiset
sisäpaikallissijat
inessiivi mehiläisessä mehiläisissä
elatiivi mehiläisestä mehiläisistä
illatiivi mehiläiseen mehiläisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mehiläisellä mehiläisillä
ablatiivi mehiläiseltä mehiläisiltä
allatiivi mehiläiselle mehiläisille
muut sijamuodot
essiivi mehiläisenä
(mehiläisnä)
mehiläisinä
translatiivi mehiläiseksi mehiläisiksi
abessiivi mehiläisettä mehiläisittä
instruktiivi mehiläisin
komitatiivi mehiläisine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Indoeurooppalainen tai indoiranilainen lainasana.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

erakkomehiläinen, huopamehiläinen, mehiläisemo, mehiläisenpisto, mehiläishaukka, mehiläiskenno, mehiläiskuhnuri, mehiläiskuningatar, mehiläiskunta, mehiläiskuoriainen, mehiläislaidun, mehiläisnosema, mehiläisparvi, mehiläispesä, mehiläispunkki, mehiläispönttö, mehiläissyöjät, mehiläistarha, mehiläistenhoito, mehiläistoukka, mehiläistäi, mehiläisvaha, mehiläisyhdyskunta, tarhamehiläinen, työmehiläinen

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana mehiläinen