Substantiivi

muokkaa

miesleski (7)

  1. mies, jonka puoliso on kuollut; miespuolinen leski; leskeksi jäänyt mies; leskimies

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmie̯sˌleski/
  • tavutus: mies‧les‧ki

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miesleski mieslesket
genetiivi mieslesken miesleskien
(miesleskein)
partitiivi miesleskeä miesleskiä
akkusatiivi miesleski;
mieslesken
mieslesket
sisäpaikallissijat
inessiivi miesleskessä miesleskissä
elatiivi miesleskestä miesleskistä
illatiivi miesleskeen miesleskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi miesleskellä miesleskillä
ablatiivi miesleskeltä miesleskiltä
allatiivi miesleskelle miesleskille
muut sijamuodot
essiivi miesleskenä miesleskinä
translatiivi miesleskeksi miesleskiksi
abessiivi miesleskettä miesleskittä
instruktiivi miesleskin
komitatiivi miesleskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miesleske-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa