Mutu kämmenellä
Wikipedia
Katso artikkeli Mutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

mutu (1-F)

  1. särkikalojen heimoon kuuluva pieni kala, joka viihtyy puhtaissa vesissä (Phoxinus phoxinus), ; Suomessa mutua tavataan lähinnä Pohjois-Suomen hiekka- ja sorapohjaisissa virroissa
  2. (arkikieltä) akronyymi‎ idiomista ”musta tuntuu”; perustelematon, intuitioon pohjautuva väite
    mutulla mennään
  3. (arkikieltä, halventava) halventava nimitys tummaihoisesta, yleensä muslimista

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmut̪u/
  • tavutus: mu‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mutu mudut
genetiivi mudun mutujen
partitiivi mutua mutuja
akkusatiivi mutu;
mudun
mudut
sisäpaikallissijat
inessiivi mudussa muduissa
elatiivi mudusta muduista
illatiivi mutuun mutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mudulla muduilla
ablatiivi mudulta muduilta
allatiivi mudulle muduille
muut sijamuodot
essiivi mutuna mutuina
translatiivi muduksi muduiksi
abessiivi mudutta muduitta
instruktiivi muduin
komitatiivi mutuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mudu-
vahva vartalo mutu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

mutumenetelmä, mutututkimus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mutu Kielitoimiston sanakirjassa
  • mutu Tieteen termipankissa