muukalainen

Suomi

Substantiivi

muukalainen (38)

ulkomaalainen
yhteisön ulkopuolelta tuleva henkilö
maapallon ulkopuolelta tuleva olento, avaruusolento

Ääntäminen

IPA: /ˈmuːkɑˌlɑi̯nen/
tavutus: muu‧ka‧lai‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muukalainen	muukalaiset
genetiivi	muukalaisen	muukalaisten muukalaisien
partitiivi	muukalaista	muukalaisia
akkusatiivi	muukalainen; muukalaisen	muukalaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	muukalaisessa	muukalaisissa
elatiivi	muukalaisesta	muukalaisista
illatiivi	muukalaiseen	muukalaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	muukalaisella	muukalaisilla
ablatiivi	muukalaiselta	muukalaisilta
allatiivi	muukalaiselle	muukalaisille
muut sijamuodot
essiivi	muukalaisena (muukalaisna)	muukalaisina
translatiivi	muukalaiseksi	muukalaisiksi
abessiivi	muukalaisetta	muukalaisitta
instruktiivi	–	muukalaisin
komitatiivi	–	muukalaisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	muukalaise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	muukalais-

Käännökset

1. ulkomaalainen

Ks. ulkomaalainen

2. yhteisön ulkopuolelta tuleva henkilö

englanti: stranger
romania: sträin

saksa: Fremdling m.

3. maapallon ulkopuolinen olento

englanti: alien, extraterrestrial
espanja: alienígena m./f., extraterrestre m./f.

ruotsi: utomjording

Liittyvät sanat

Vastakohdat

(vanhahtava) maakalainen

Johdokset

substantiivit: muukalaisuus
verbit: muukalaistua

Yhdyssanat

muukalaislegioona, muukalaisoikeus, muukalaispassi, muukalaispelko, muukalaisperäinen, muukalaisviha, muukalaisvoittoinen

Aiheesta muualla

muukalainen Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=muukalainen&oldid=4199723”