Wikipedia
Katso artikkeli Myytti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

myytti (5-C)

  1. tarina tai uskomus, joka selittää asioita, joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa
    "Alle viisi savuketta ei ole haitaksi" – Tupakointiin liittyviin myytteihin saattaa Espanjassa uskoa lääkärikin (yle.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmyːt̪ːi/, [ˈmyːt̪ːi]
  • tavutus: myyt‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myytti myytit
genetiivi myytin myyttien
(myyttein)
partitiivi myyttiä myyttejä
akkusatiivi myytti;
myytin
myytit
sisäpaikallissijat
inessiivi myytissä myyteissä
elatiivi myytistä myyteistä
illatiivi myyttiin myytteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myytillä myyteillä
ablatiivi myytiltä myyteiltä
allatiivi myytille myyteille
muut sijamuodot
essiivi myyttinä myytteinä
translatiivi myytiksi myyteiksi
abessiivi myytittä myyteittä
instruktiivi myytein
komitatiivi myytteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myyti-
vahva vartalo myytti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • myytti Kielitoimiston sanakirjassa
  • myytti Tieteen termipankissa