näkeminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanäkeminen (38)
- (fysiologia), (psykologia) näköhavainto eli näköjärjestelmän kyky tulkita valon välittämää visuaalista informaatiota ja aivojen siitä muodostamaa "kuvaa"
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | näkeminen | näkemiset |
genetiivi | näkemisen | näkemisten näkemisien |
partitiivi | näkemistä | näkemisiä |
akkusatiivi | näkeminen; näkemisen |
näkemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | näkemisessä | näkemisissä |
elatiivi | näkemisestä | näkemisistä |
illatiivi | näkemiseen | näkemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | näkemisellä | näkemisillä |
ablatiivi | näkemiseltä | näkemisiltä |
allatiivi | näkemiselle | näkemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | näkemisenä (näkemisnä) |
näkemisinä |
translatiivi | näkemiseksi | näkemisiksi |
abessiivi | näkemisettä | näkemisittä |
instruktiivi | – | näkemisin |
komitatiivi | – | näkemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | näkemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
näkemis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaVerbi
muokkaanäkeminen
- (taivutusmuoto) IV-infinittivi verbistä nähdä