näkeminen

Suomi

Näkeminen

Substantiivi

näkeminen

1. (fysiologia), (psykologia) näköhavainto eli näköjärjestelmän kyky tulkita valon välittämää visuaalista informaatiota ja aivojen siitä muodostamaa "kuvaa"

Etymologia

• nähdä-verbistä muodostettu teonnimi

Käännökset

1. (fysiologia), psykologia) näköhavainto eli näköjärjestelmän kyky tulkita valon välittämää visuaalista informaatiota ja aivojen siitä muodostamaa "kuvaa"

englanti: seeing saksa: Sehen n.

turkki: görme

Liittyvät sanat

• nähdä
• näkyminen
• näkö
• näköaisti

Yhdyssanat

• ennaltanäkeminen

Verbi

näkeminen

1. (taivutusmuoto) IV-infinittivi verbistä nähdä