Katso myös: nära, nară

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

närä (10)

  1. syvä tai pitkäaikainen vihamielisyys tai pahantahto jonkin menneen tapahtuman, esimerkiksi väärinkäytöksen tai huonon kohtelun, johdosta jotakin tai jotakuta kohtaan; kauna, katkeruus, närkästys, viha
    Kuvat Klamydian laivakeikalta herättivät närää – nyt yhdellä risteilyllä olleella on todettu koronatartunta (is.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnæræ/
  • tavutus: nä‧rä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi närä närät
genetiivi närän närien
(näräin)
partitiivi närää näriä
akkusatiivi närä;
närän
närät
sisäpaikallissijat
inessiivi närässä närissä
elatiivi närästä näristä
illatiivi närään näriin
ulkopaikallissijat
adessiivi närällä närillä
ablatiivi närältä näriltä
allatiivi närälle närille
muut sijamuodot
essiivi näränä närinä
translatiivi näräksi näriksi
abessiivi närättä närittä
instruktiivi närin
komitatiivi närine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo närä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • närä Kielitoimiston sanakirjassa