närä
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanärä (10)
- syvä tai pitkäaikainen vihamielisyys tai pahantahto jonkin menneen tapahtuman, esimerkiksi väärinkäytöksen tai huonon kohtelun, johdosta jotakin tai jotakuta kohtaan; kauna, katkeruus, närkästys, viha
- Kuvat Klamydian laivakeikalta herättivät närää – nyt yhdellä risteilyllä olleella on todettu koronatartunta (is.fi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnæræ/
- tavutus: nä‧rä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | närä | närät |
| genetiivi | närän | närien (näräin) |
| partitiivi | närää | näriä |
| akkusatiivi | närä; närän |
närät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | närässä | närissä |
| elatiivi | närästä | näristä |
| illatiivi | närään | näriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | närällä | närillä |
| ablatiivi | närältä | näriltä |
| allatiivi | närälle | närille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | näränä | närinä |
| translatiivi | näräksi | näriksi |
| abessiivi | närättä | närittä |
| instruktiivi | – | närin |
| komitatiivi | – | närine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | närä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- närä Kielitoimiston sanakirjassa