SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

naapuri (6)

  1. Olinpaikan tai asunnon lähistön asukas. Rivi- ja kerrostaloissa on myös seinänaapureita.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑːpuri/, [ˈnɑːpuri]
  • tavutus: naa‧pu‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naapuri naapurit
genetiivi naapurin naapurien
naapureiden
naapureitten
partitiivi naapuria naapureita
naapureja
akkusatiivi naapuri;
naapurin
naapurit
sisäpaikallissijat
inessiivi naapurissa naapureissa
elatiivi naapurista naapureista
illatiivi naapuriin naapureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naapurilla naapureilla
ablatiivi naapurilta naapureilta
allatiivi naapurille naapureille
muut sijamuodot
essiivi naapurina naapureina
translatiivi naapuriksi naapureiksi
abessiivi naapuritta naapureitta
instruktiivi naapurein
komitatiivi naapureine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

itänaapuri, likinaapuri, lähinaapuri, mökkinaapuri, naapurialue, naapuriapu, naapuriasunto, naapurihuoneisto, naapurikansa, naapurikateus, naapurikaupunki, naapurikunta, naapurikylä, naapurilähiö, naapurimaa, naapurintyttö, naapuriperhe, naapuripöytä, naapurisopu, naapuritalo, naapurivaltio, ovinaapuri, pöytänaapuri, rajanaapuri, seinänaapuri

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • naapuri Kielitoimiston sanakirjassa