Katso myös: Nikama
Wikipedia
Katso artikkeli Nikama Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Nikama
 
Nikama

Substantiivi

muokkaa

nikama (10)[1]

  1. (anatomia) epäsäännöllisen muotoinen moniulokkeinen luu, joista selkäranka muodostuu (tieteellinen nimi: vertebra[2])
    Kosketa varpaita ja rullaa itsesi ylös nikama nikamalta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnikɑmɑ/
  • tavutus: ni‧ka‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nikama nikamat
genetiivi nikaman nikamien
(nikamain)
partitiivi nikamaa nikamia
akkusatiivi nikama;
nikaman
nikamat
sisäpaikallissijat
inessiivi nikamassa nikamissa
elatiivi nikamasta nikamista
illatiivi nikamaan nikamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nikamalla nikamilla
ablatiivi nikamalta nikamilta
allatiivi nikamalle nikamille
muut sijamuodot
essiivi nikamana nikamina
translatiivi nikamaksi nikamiksi
abessiivi nikamatta nikamitta
instruktiivi nikamin
komitatiivi nikamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nikama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

atlasnikama, häntänikama, kannattajanikama, kaulanikama, kiertonikama, lannenikama, nikamavälilevy, niskanikama, rintanikama, ristinikama, selkänikama

Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Vierimaa, Heidi & Laurila, Mirja: Keho: Anatomia ja fysiologia, s. 58. 1.–2. painos. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-34304-3.