ometta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaometta (14)
- (murteellinen, Etelä- ja Itä-Häme) navetta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈomet̪ːɑ/
- tavutus: o‧met‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ometta | ometat |
| genetiivi | ometan | ometoiden ometoitten omettojen (omettain) |
| partitiivi | omettaa | ometoita omettoja |
| akkusatiivi | ometta; ometan |
ometat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ometassa | ometoissa |
| elatiivi | ometasta | ometoista |
| illatiivi | omettaan | omettoihin ometoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ometalla | ometoilla |
| ablatiivi | ometalta | ometoilta |
| allatiivi | ometalle | ometoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omettana | omettoina ometoina |
| translatiivi | ometaksi | ometoiksi |
| abessiivi | ometatta | ometoitta |
| instruktiivi | – | ometoin |
| komitatiivi | – | ometoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ometa- | |
| vahva vartalo | ometta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. navetta
|
Ks. navetta |
Aiheesta muualla
muokkaa- ometta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.