opinnot

Suomi

Substantiivi

opinnot (1-J) (monikollinen)

1. opiskelu, jossakin oppilaitoksessa tai muussa paikassa; opintojen kokonaisuus

   lääkärin/fysiikan/akateemiset opinnot

   Missä ajattelit jatkaa opintojasi?

   He päättivät opintonsa tänä vuonna.

Ääntäminen

• IPA: /ˈopinːot̪/
• tavutus: o‧pin‧not

Etymologia

• monikkomuoto sanasta opinto (oppia > oppi + -nto)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	opinnot
genetiivi	–	opintojen
partitiivi	–	opintoja
akkusatiivi	–; –	opinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	opinnoissa
elatiivi	–	opinnoista
illatiivi	–	opintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	opinnoilla
ablatiivi	–	opinnoilta
allatiivi	–	opinnoille
muut sijamuodot
essiivi	–	opintoina
translatiivi	–	opinnoiksi
abessiivi	–	opinnoitta
instruktiivi	–	opinnoin
komitatiivi	–	opintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	opinno-
vahva vartalo	opinto-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• opinto, oppia

Yhdyssanat

• aineopinnot, alkeisopinnot, alkuopinnot, ammattiopinnot, erikoistumisopinnot, jatko-opinnot, kandidaattiopinnot, kieliopinnot, korkeakouluopinnot, kouluopinnot, lauluopinnot, maisteriopinnot, musiikkiopinnot, perusopinnot, soitto-opinnot, teemaopinnot, yleisopinnot, yliopisto-opinnot

Aiheesta muualla

• opinnot Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

opinnot

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta opinto
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta opinto