SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

opus (39)

  1. (arkikieltä) kirja
    Olipas tylsä ja pitkäveteinen opus.
  2. (musiikki) klassisessa musiikissa tietyn säveltäjän teokselle annettu järjestysnumero säveltämis- tai ensiesitysajan perusteella

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈo̞pus]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opus opukset
genetiivi opuksen opusten
opuksien
partitiivi opusta opuksia
akkusatiivi opus;
opuksen
opukset
sisäpaikallissijat
inessiivi opuksessa opuksissa
elatiivi opuksesta opuksista
illatiivi opukseen opuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi opuksella opuksilla
ablatiivi opukselta opuksilta
allatiivi opukselle opuksille
muut sijamuodot
essiivi opuksena opuksina
translatiivi opukseksi opuksiksi
abessiivi opuksetta opuksitta
instruktiivi opuksin
komitatiivi opuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
  • (musiikki, lyhenne) op.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • opus Kielitoimiston sanakirjassa

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi opus opera
akkusatiivi opus opera
genetiivi operis operum
datiivi operī operibus
ablatiivi opere operibus

opus n. (3)

  1. työ, toimi, työskentely
  2. teos, laitos (valmistyö)
  3. teko

Liittyvät sanatMuokkaa

  • opus est (+ inf.) on [tehtävä jtk]
JohdoksetMuokkaa

RanskaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

opus m.

  1. levy, albumi (musiikki)
    Onzième opus de Nicola Sirkis et sa bande – Sirkisin ja yhtyeensä 11. levy

RomaniaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

opus m./n., opusă f., monikko: opuși m., opuse f./n. (määräiset muodot: opusul m./n., opusa f., opușii m., opusele f./n.)

  1. vastakkainen, vasta-

Liittyvät sanatMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

genetiivi/datiivi
yksikkö unui opus
määräinen opusului
monikkounor opusuri
määräinenopusurilor

opus n. (määräinen: opusulmonikko: opusuri, määräinen: opusurile)

  1. (musiikki) opus