osviitta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ohje, vihje, viite
- Rakentelijat voivat saada osviittoja parista aihetta käsittelevästä valokuvasta.
- suunnanosoittaja
- Vaiston ohjaamina pääsimme perille, vaikka tiellä ei ollut juuri lainkaan osviittoja.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈosʋiːt̪ːɑ/
- tavutus: os‧viit‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osviitta | osviitat |
| genetiivi | osviitan | osviittojen (osviittain) |
| partitiivi | osviittaa | osviittoja |
| akkusatiivi | osviitta; osviitan |
osviitat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osviitassa | osviitoissa |
| elatiivi | osviitasta | osviitoista |
| illatiivi | osviittaan | osviittoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osviitalla | osviitoilla |
| ablatiivi | osviitalta | osviitoilta |
| allatiivi | osviitalle | osviitoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osviittana | osviittoina |
| translatiivi | osviitaksi | osviitoiksi |
| abessiivi | osviitatta | osviitoitta |
| instruktiivi | – | osviitoin |
| komitatiivi | – | osviittoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | osviita- | |
| vahva vartalo | osviitta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< venäjä[2]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- osviitta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-C
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.