otso
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
otso (1)
- (runollinen, vanhahtava) karhu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈot̪so/
- tavutus: ot‧so
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | otso | otsot |
| genetiivi | otson | otsojen |
| partitiivi | otsoa | otsoja |
| akkusatiivi | otso; otson |
otsot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | otsossa | otsoissa |
| elatiivi | otsosta | otsoista |
| illatiivi | otsoon | otsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | otsolla | otsoilla |
| ablatiivi | otsolta | otsoilta |
| allatiivi | otsolle | otsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | otsona | otsoina |
| translatiivi | otsoksi | otsoiksi |
| abessiivi | otsotta | otsoitta |
| instruktiivi | – | otsoin |
| komitatiivi | – | otsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | otso- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- suomalais-ugrilainen *okte > suomeen muodossa ohto, jossa muodossa sana esiintyi Vanhassa Kalevalassa
- Lönnrot muutti Uudessa Kalevassa Vanhan Kalevalan kirjoitusasun toiseksi virheellisen etymologioinnin vuoksi. Vrt. ihte -> itse, mehtä -> metsä. (Kalevala, kansanrunous ja kirjakieli, Puntila, Issakainen, s. 226)
Aiheesta muualla muokkaa
- otso Kielitoimiston sanakirjassa
Baski muokkaa
Substantiivi muokkaa
otso