SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

otus (39)[1]

  1. riistaeläin; kummallisen näköinen eläin.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈot̪us/
  • tavutus: o‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otus otukset
genetiivi otuksen otusten
otuksien
partitiivi otusta otuksia
akkusatiivi otus;
otuksen
otukset
sisäpaikallissijat
inessiivi otuksessa otuksissa
elatiivi otuksesta otuksista
illatiivi otukseen otuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi otuksella otuksilla
ablatiivi otukselta otuksilta
allatiivi otukselle otuksille
muut sijamuodot
essiivi otuksena otuksina
translatiivi otukseksi otuksiksi
abessiivi otuksetta otuksitta
instruktiivi otuksin
komitatiivi otuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Johdos verbistä ottaa. Sana on luultavasti ollut alkuaan riistaan viittaava kiertoilmaus.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004

ViitteetMuokkaa