otus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- riistaeläin; kummallisen näköinen eläin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈot̪us/
- tavutus: o‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | otus | otukset |
genetiivi | otuksen | otusten otuksien |
partitiivi | otusta | otuksia |
akkusatiivi | otus; otuksen |
otukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | otuksessa | otuksissa |
elatiivi | otuksesta | otuksista |
illatiivi | otukseen | otuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | otuksella | otuksilla |
ablatiivi | otukselta | otuksilta |
allatiivi | otukselle | otuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | otuksena | otuksina |
translatiivi | otukseksi | otuksiksi |
abessiivi | otuksetta | otuksitta |
instruktiivi | – | otuksin |
komitatiivi | – | otuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | otukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
otus- |
Etymologia
muokkaaJohdos verbistä ottaa. Sana on luultavasti ollut alkuaan riistaan viittaava kiertoilmaus.[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004