pääkaupunki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- itsenäisen valtion hallinnollinen keskus
- läänin, maakunnan tai muun alueen keskuskaupunki
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpæːˌkɑu̯puŋki/
- tavutus: pää‧kau‧pun‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pääkaupunki | pääkaupungit |
genetiivi | pääkaupungin | pääkaupunkien (pääkaupunkein) |
partitiivi | pääkaupunkia | pääkaupunkeja |
akkusatiivi | pääkaupunki; pääkaupungin |
pääkaupungit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pääkaupungissa | pääkaupungeissa |
elatiivi | pääkaupungista | pääkaupungeista |
illatiivi | pääkaupunkiin | pääkaupunkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pääkaupungilla | pääkaupungeilla |
ablatiivi | pääkaupungilta | pääkaupungeilta |
allatiivi | pääkaupungille | pääkaupungeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pääkaupunkina | pääkaupunkeina |
translatiivi | pääkaupungiksi | pääkaupungeiksi |
abessiivi | pääkaupungitta | pääkaupungeitta |
instruktiivi | – | pääkaupungein |
komitatiivi | – | pääkaupunkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pääkaupungi- | |
vahva vartalo | pääkaupunki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista pää ja kaupunki
Käännökset muokkaa
1. itsenäisen valtion hallinnollinen keskus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pääkaupunki Kielitoimiston sanakirjassa