pääsääntö

Suomi

Substantiivi

pääsääntö (1-J)

tärkein sääntö

Ääntäminen

IPA: /ˈpæːˌsæːnt̪ø/
tavutus: pää‧sään‧tö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pääsääntö	pääsäännöt
genetiivi	pääsäännön	pääsääntöjen
partitiivi	pääsääntöä	pääsääntöjä
akkusatiivi	pääsääntö; pääsäännön	pääsäännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	pääsäännössä	pääsäännöissä
elatiivi	pääsäännöstä	pääsäännöistä
illatiivi	pääsääntöön	pääsääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pääsäännöllä	pääsäännöillä
ablatiivi	pääsäännöltä	pääsäännöiltä
allatiivi	pääsäännölle	pääsäännöille
muut sijamuodot
essiivi	pääsääntönä	pääsääntöinä
translatiivi	pääsäännöksi	pääsäännöiksi
abessiivi	pääsäännöttä	pääsäännöittä
instruktiivi	–	pääsäännöin
komitatiivi	–	pääsääntöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pääsäännö-
vahva vartalo	pääsääntö-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista pää ja sääntö

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: pääsääntöinen

Käännökset

1. tärkein sääntö

saksa: Grundregel f., Hauptregel f.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=pääsääntö&oldid=4179482”