pöly
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
pöly (1)
- hyvin hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈpøly/
- tavutus: pö‧ly
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pöly | pölyt |
| genetiivi | pölyn | pölyjen |
| partitiivi | pölyä | pölyjä |
| akkusatiivi | pöly; pölyn |
pölyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pölyssä | pölyissä |
| elatiivi | pölystä | pölyistä |
| illatiivi | pölyyn | pölyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pölyllä | pölyillä |
| ablatiivi | pölyltä | pölyiltä |
| allatiivi | pölylle | pölyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pölynä | pölyinä |
| translatiivi | pölyksi | pölyiksi |
| abessiivi | pölyttä | pölyittä |
| instruktiivi | – | pölyin |
| komitatiivi | – | pölyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pöly- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
KäännöksetMuokkaa
1. hyvin hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- pölynpitävä
- pölytiivis
- adjektiivit: pölyinen
- substantiivit: pölytys, pölyte, pölyisyys
- verbit: pölyttyä, pölyttää, pölytä, pölyyntyä, pölyyttää
YhdyssanatMuokkaa
eläinpöly, hiilipöly, homepöly, huonepöly, hölynpöly, itiöpöly, jauhonpöly, kivipöly, metallipöly, pölyharja, pölyhiukkanen, pölyhuisku, pölykammio, pölykansi, pölykapseli, pölykasetti, pölykerros, pölykeuhko, pölykeuhkosairaus, pölyliina, pölymoppi, pölynimuri, pölynkerääjä, pölynpesä, pölynpitävä, pölynsitomisaine, pölypatsas, pölypilvi, pölypunkki, pölypussi, pölyriepu, pölyrätti, pölysokeri, pölytiivis, siitepöly, suhdannepöly