pöly
Katso myös: poly- |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pöly (1)
- hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista, tomu, tuhka; erityisesti sisätiloihin pinnoille ja nurkkiin kertyvä hienojakoinen lika
- ilmassa leijuva pöly
- Pyyhin lampusta pölyt.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpøly/
- tavutus: pö‧ly
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöly | pölyt |
genetiivi | pölyn | pölyjen |
partitiivi | pölyä | pölyjä |
akkusatiivi | pöly; pölyn |
pölyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pölyssä | pölyissä |
elatiivi | pölystä | pölyistä |
illatiivi | pölyyn | pölyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pölyllä | pölyillä |
ablatiivi | pölyltä | pölyiltä |
allatiivi | pölylle | pölyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pölynä | pölyinä |
translatiivi | pölyksi | pölyiksi |
abessiivi | pölyttä | pölyittä |
instruktiivi | – | pölyin |
komitatiivi | – | pölyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöly- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. hyvin hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: pölyinen, pölymäinen, pölytön
- substantiivit: pölytys, pölyte, pölyisyys
- verbit: pölyttyä, pölyttää, pölytä, pölyyntyä, pölyyttää
Yhdyssanat muokkaa
eläinpöly, hiilipöly, homepöly, huonepöly, hölynpöly, itiöpöly, jauhonpöly, kivipöly, kivipölykeuhko, metallipöly, pölyharja, pölyhiukkanen, pölyhuisku, pölykammio, pölykansi, pölykapseli, pölykasetti, pölykerros, pölykeuhko, pölykeuhkosairaus, pölyliina, pölymoppi, pölynimuri, pölynkerääjä, pölynpesä, pölynpitävä, pölynsitomisaine, pölypatsas, pölypilvi, pölypunkki, pölypussi, pölyriepu, pölyrätti, pölysokeri, pölytiivis, siitepöly, suhdannepöly
Idiomit muokkaa
- pölyn laskeuduttua
- jonkin tapahtuman, kohun tms. jälkeen, kun tilanne on tasaantunut