Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pakkeli (6)

  1. silote, täyte- ja tasoitusmassa, tasoite, täytekitti
  2. (arkikieltä) meikki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑkːeli/, [ˈpɑkːeli]
  • tavutus: pak‧ke‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakkeli pakkelit
genetiivi pakkelin pakkelien
pakkeleiden
pakkeleitten
partitiivi pakkelia pakkeleita
pakkeleja
akkusatiivi pakkeli;
pakkelin
pakkelit
sisäpaikallissijat
inessiivi pakkelissa pakkeleissa
elatiivi pakkelista pakkeleista
illatiivi pakkeliin pakkeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakkelilla pakkeleilla
ablatiivi pakkelilta pakkeleilta
allatiivi pakkelille pakkeleille
muut sijamuodot
essiivi pakkelina pakkeleina
translatiivi pakkeliksi pakkeleiksi
abessiivi pakkelitta pakkeleitta
instruktiivi pakkelein
komitatiivi pakkeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakkeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • aiemmasta muodosta spakkeli, vrt. ruotsin spackel, englannin spackle. Muralo Companyn tuotemerkistä Spackle (1928), joka perustuu saksan sanaan Spachtel

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pakkeli Kielitoimiston sanakirjassa