Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tasoite (48-C)

  1. aine, jolla täytetään halkeamia, reikiä ja pinnan epätasaisuuksia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑsoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: ta‧soi‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tasoite tasoitteet
genetiivi tasoitteen tasoitteiden
tasoitteitten
partitiivi tasoitetta tasoitteita
akkusatiivi tasoite;
tasoitteen
tasoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tasoitteessa tasoitteissa
elatiivi tasoitteesta tasoitteista
illatiivi tasoitteeseen tasoitteisiin
tasoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tasoitteella tasoitteilla
ablatiivi tasoitteelta tasoitteilta
allatiivi tasoitteelle tasoitteille
muut sijamuodot
essiivi tasoitteena tasoitteina
translatiivi tasoitteeksi tasoitteiksi
abessiivi tasoitteetta tasoitteitta
instruktiivi tasoittein
komitatiivi tasoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tasoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tasoitet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tasoite Kielitoimiston sanakirjassa