Substantiivi

muokkaa

tasoite (48-C)

  1. aine, jolla täytetään halkeamia, reikiä ja pinnan epätasaisuuksia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑsoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: ta‧soi‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tasoite tasoitteet
genetiivi tasoitteen tasoitteiden
tasoitteitten
partitiivi tasoitetta tasoitteita
akkusatiivi tasoite;
tasoitteen
tasoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tasoitteessa tasoitteissa
elatiivi tasoitteesta tasoitteista
illatiivi tasoitteeseen tasoitteisiin
tasoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tasoitteella tasoitteilla
ablatiivi tasoitteelta tasoitteilta
allatiivi tasoitteelle tasoitteille
muut sijamuodot
essiivi tasoitteena tasoitteina
translatiivi tasoitteeksi tasoitteiksi
abessiivi tasoitteetta tasoitteitta
instruktiivi tasoittein
komitatiivi tasoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tasoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tasoitet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tasoite Kielitoimiston sanakirjassa