Katso myös: Palko

Suomi muokkaa

 
Palko

Substantiivi muokkaa

palko (1-D)

  1. hernekasvien hedelmä, us. mehevä suojakuori ja sen sisällä siemenet eli herneet

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑlko/
  • tavutus: pal‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palko palot
genetiivi palon palkojen
partitiivi palkoa palkoja
akkusatiivi palko;
palon
palot
sisäpaikallissijat
inessiivi palossa paloissa
elatiivi palosta paloista
illatiivi palkoon palkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palolla paloilla
ablatiivi palolta paloilta
allatiivi palolle paloille
muut sijamuodot
essiivi palkona palkoina
translatiivi paloksi paloiksi
abessiivi palotta paloitta
instruktiivi paloin
komitatiivi palkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo palo-
vahva vartalo palko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

herneenpalko, palkohedelmä, palkokasvi, pitkäpalko, ukonpalko

Aiheesta muualla muokkaa

  • palko Kielitoimiston sanakirjassa
  • palko Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.