Katso myös: Palko
 
Palko

Substantiivi

muokkaa

palko (1-D)

Katso artikkeli Palkokasvit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. hernekasvien hedelmä, us. mehevä suojakuori ja sen sisällä siemenet eli herneet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑlko/
  • tavutus: pal‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palko palot
genetiivi palon palkojen
partitiivi palkoa palkoja
akkusatiivi palko;
palon
palot
sisäpaikallissijat
inessiivi palossa paloissa
elatiivi palosta paloista
illatiivi palkoon palkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palolla paloilla
ablatiivi palolta paloilta
allatiivi palolle paloille
muut sijamuodot
essiivi palkona palkoina
translatiivi paloksi paloiksi
abessiivi palotta paloitta
instruktiivi paloin
komitatiivi palkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo palo-
vahva vartalo palko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

germaaninen laina, samaa alkuperää kuin palje[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

herneenpalko, palkohedelmä, palkokasvi, palkokasvit, pitkäpalko, ukonpalko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • palko Kielitoimiston sanakirjassa
  • palko Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. palko.