Wikipedia
Katso artikkeli Paskapuhe Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

paskapuhe (48)

  1. (alatyyliä) valheellinen tai turhanpäiväinen puhe
    Li Andersson ryöpytti Jussi Halla-ahoa A-studiossa: "Tuo on suoraan sanottuna paskapuhetta". (yle.fi)
    En jaksanut kuulla sitä paskapuhetta duunipaikan "kehityskeskusteluista" yhtään enempää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑskɑˌpuheˣ/
  • tavutus: pas‧ka‧pu‧he

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paskapuhe paskapuheet
genetiivi paskapuheen paskapuheiden
paskapuheitten
partitiivi paskapuhetta paskapuheita
akkusatiivi paskapuhe;
paskapuheen
paskapuheet
sisäpaikallissijat
inessiivi paskapuheessa paskapuheissa
elatiivi paskapuheesta paskapuheista
illatiivi paskapuheeseen paskapuheisiin
paskapuheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paskapuheella paskapuheilla
ablatiivi paskapuheelta paskapuheilta
allatiivi paskapuheelle paskapuheille
muut sijamuodot
essiivi paskapuheena paskapuheina
translatiivi paskapuheeksi paskapuheiksi
abessiivi paskapuheetta paskapuheitta
instruktiivi paskapuhein
komitatiivi paskapuheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paskapuhee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paskapuhet-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista paska ja puhe

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
  • (valheellinen tai turhanpäiväinen puhe) paska

Aiheesta muualla

muokkaa