pienokainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapienokainen (38)
- vauva, pieni lapsi
- Pitkähiuksinen, pinkkitakkinen pullea Petri-pienokainen pyyhälsi perjantaina punaisella pulkalla pusikkoon Parkanon Pahkalassa, Pirkanmaalla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpie̯noˌkɑi̯nen/
- tavutus: pie‧no‧kai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pienokainen | pienokaiset |
| genetiivi | pienokaisen | pienokaisten pienokaisien |
| partitiivi | pienokaista | pienokaisia |
| akkusatiivi | pienokainen; pienokaisen |
pienokaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pienokaisessa | pienokaisissa |
| elatiivi | pienokaisesta | pienokaisista |
| illatiivi | pienokaiseen | pienokaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pienokaisella | pienokaisilla |
| ablatiivi | pienokaiselta | pienokaisilta |
| allatiivi | pienokaiselle | pienokaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pienokaisena (pienokaisna) |
pienokaisina |
| translatiivi | pienokaiseksi | pienokaisiksi |
| abessiivi | pienokaisetta | pienokaisitta |
| instruktiivi | – | pienokaisin |
| komitatiivi | – | pienokaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pienokaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pienokais- | |
Etymologia
muokkaajohdos sanasta pieni