pinsetit

Suomi

Substantiivi

pinsetit (5-C) (monikollinen)

Pinsetit

pieniin kappaleisiin tarttumiseen tarkoitettu työkalu, joka koostuu yksinkertaisimmillaan taitetusta joustavasta materiaalista jota puristetaan sormilla
Pinseteillä voidaan nyppiä kulmakarvoja.

Ääntäminen

IPA: /ˈpinset̪it̪/
tavutus: pin‧se‧tit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	pinsetit
genetiivi	–	pinsettien (pinsettein)
partitiivi	–	pinsettejä
akkusatiivi	–; –	pinsetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	pinseteissä
elatiivi	–	pinseteistä
illatiivi	–	pinsetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	pinseteillä
ablatiivi	–	pinseteiltä
allatiivi	–	pinseteille
muut sijamuodot
essiivi	–	pinsetteinä
translatiivi	–	pinseteiksi
abessiivi	–	pinseteittä
instruktiivi	–	pinsetein
komitatiivi	–	pinsetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pinseti-
vahva vartalo	pinsetti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pieniin kappaleisiin tarttumiseen tarkoitettu työkalu

azeri: maqqaş
englanti: tweezers
espanja: pinzas mon.
kroaatti: pinceta f.
ranska: pince à épiler f., pincette f., pince f.

ruotsi: pincett
saksa: Pinzette f.
turkki: cımbız
venäjä: пинце́т (pincét) m., щипцы́ (štšiptsý) m. mon., щи́пчики (štšíptšiki) m. mon.

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

pinsetit Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=pinsetit&oldid=4701811”