pipolakki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpipoˌlɑkːi/
- tavutus: pi‧po‧lak‧ki
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pipolakki | pipolakit |
genetiivi | pipolakin | pipolakkien (pipolakkein) |
partitiivi | pipolakkia | pipolakkeja |
akkusatiivi | pipolakki; pipolakin |
pipolakit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pipolakissa | pipolakeissa |
elatiivi | pipolakista | pipolakeista |
illatiivi | pipolakkiin | pipolakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pipolakilla | pipolakeilla |
ablatiivi | pipolakilta | pipolakeilta |
allatiivi | pipolakille | pipolakeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pipolakkina | pipolakkeina |
translatiivi | pipolakiksi | pipolakeiksi |
abessiivi | pipolakitta | pipolakeitta |
instruktiivi | – | pipolakein |
komitatiivi | – | pipolakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pipolaki- | |
vahva vartalo | pipolakki- | |
konsonantti- vartalo |
- |