Wikipedia
Katso artikkeli Pitäjä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

pitäjä (10)

  1. henkilö, joka pitää jotakin tai jostakin kiinni
  2. (historia) eräiden hallinnollisten ja kirkollisten paikallisyhteisöjen nimitys
    Pitäjät käsittelivät sekä maallisia että kirkollisia hallintoasioita.
  3. kunta, maaseutukunta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpit̪æjæ/
  • tavutus: pi‧tä‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pitäjä pitäjät
genetiivi pitäjän pitäjien
(pitäjäin)
partitiivi pitäjää pitäjiä
akkusatiivi pitäjä;
pitäjän
pitäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi pitäjässä pitäjissä
elatiivi pitäjästä pitäjistä
illatiivi pitäjään pitäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pitäjällä pitäjillä
ablatiivi pitäjältä pitäjiltä
allatiivi pitäjälle pitäjille
muut sijamuodot
essiivi pitäjänä pitäjinä
translatiivi pitäjäksi pitäjiksi
abessiivi pitäjättä pitäjittä
instruktiivi pitäjin
komitatiivi pitäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pitäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi pitää + johdin -jä ; Pitäjä on keskiajalla merkinnyt veronkantoaluetta, joka on vastannut pitojen järjestämisestä veronkantajille.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

emäpitäjä, esitelmänpitäjä, hallintopitäjä, huutokaupanpitäjä, ilonpitäjä, kapakanpitäjä, keisarinpitäjä, kirjanpitäjä, kirkkopitäjä, kotipitäjä, kuninkaanpitäjä, kurinpitäjä, maalaispitäjä, maaseutupitäjä, naapuripitäjä, palstanpitäjä, peränpitäjä, pitäjänhistoria, pitäjänkokous, pitäjänkäynti, pitäjänlehti, pitäjänneuvos, pitäjänpuku, pitäjäruoka, ravintolanpitäjä, rekisterinpitäjä, seuranpitäjä, tienpitäjä, tilinpitäjä, ulkopitäjä, ulkopitäjäläinen, vallanpitäjä, ylläpitäjä

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pitäjä.