Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vallanpitäjä (10)

  1. (useimmiten monikossa) viranomainen tai henkilö, jolla on valta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlːɑnˌpit̪æjæ/
  • tavutus: val‧lan‧pi‧tä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vallanpitäjä vallanpitäjät
genetiivi vallanpitäjän vallanpitäjien
(vallanpitäjäin)
partitiivi vallanpitäjää vallanpitäjiä
akkusatiivi vallanpitäjä;
vallanpitäjän
vallanpitäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi vallanpitäjässä vallanpitäjissä
elatiivi vallanpitäjästä vallanpitäjistä
illatiivi vallanpitäjään vallanpitäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallanpitäjällä vallanpitäjillä
ablatiivi vallanpitäjältä vallanpitäjiltä
allatiivi vallanpitäjälle vallanpitäjille
muut sijamuodot
essiivi vallanpitäjänä vallanpitäjinä
translatiivi vallanpitäjäksi vallanpitäjiksi
abessiivi vallanpitäjättä vallanpitäjittä
instruktiivi vallanpitäjin
komitatiivi vallanpitäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vallanpitäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa