vallanpitäjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavallanpitäjä (10)
- (useimmiten monikossa) viranomainen tai henkilö, jolla on valta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑlːɑnˌpit̪æjæ/
- tavutus: val‧lan‧pi‧tä‧jä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vallanpitäjä | vallanpitäjät |
| genetiivi | vallanpitäjän | vallanpitäjien (vallanpitäjäin) |
| partitiivi | vallanpitäjää | vallanpitäjiä |
| akkusatiivi | vallanpitäjä; vallanpitäjän |
vallanpitäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vallanpitäjässä | vallanpitäjissä |
| elatiivi | vallanpitäjästä | vallanpitäjistä |
| illatiivi | vallanpitäjään | vallanpitäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vallanpitäjällä | vallanpitäjillä |
| ablatiivi | vallanpitäjältä | vallanpitäjiltä |
| allatiivi | vallanpitäjälle | vallanpitäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vallanpitäjänä | vallanpitäjinä |
| translatiivi | vallanpitäjäksi | vallanpitäjiksi |
| abessiivi | vallanpitäjättä | vallanpitäjittä |
| instruktiivi | – | vallanpitäjin |
| komitatiivi | – | vallanpitäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vallanpitäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. viranomainen tai henkilö, jolla on valta
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vallanpitäjä Kielitoimiston sanakirjassa