Wikipedia
Katso artikkeli Potka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Potka

Substantiivi

muokkaa

potka (10)

  1. lihateknologinen nimitys, jota käytetään nisäkkään polvi- ja nilkkanivelien välisestä osasta. Sen mukaan onko kyseessä etu- vai takajalka, voidaan puhua etupotkasta tai takapotkasta.
    Sian potkaa nimitetään tavallisesti kinkuksi.
    Kauppias sahasi naudan potkan sopiviksi viipaleiksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpot̪kɑ/
  • tavutus: pot‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi potka potkat
genetiivi potkan potkien
(potkain)
partitiivi potkaa potkia
akkusatiivi potka;
potkan
potkat
sisäpaikallissijat
inessiivi potkassa potkissa
elatiivi potkasta potkista
illatiivi potkaan potkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi potkalla potkilla
ablatiivi potkalta potkilta
allatiivi potkalle potkille
muut sijamuodot
essiivi potkana potkina
translatiivi potkaksi potkiksi
abessiivi potkatta potkitta
instruktiivi potkin
komitatiivi potkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo potka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • potka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pȍtka f. (mon. gen. pȍtkī)

  1. kude (kudelanka tai sitä vastaava kangassuikale)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'pôtka/
  • tavutus: po‧tka

Taivutus

muokkaa
yksikkö monikko
nominatiivi potka potke
genetiivi potke potki
datiivi-lokatiivi potki potkama
akkusatiivi potku potke
vokatiivi potko potke
instrumentaali potkom potkama

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pȍtka Hrvatski jezični portal