Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

provokaatio (3)

  1. yllytys, kiihotus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈproʋoˌkɑːt̪io/
  • tavutus: pro‧vo‧kaa‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi provokaatio provokaatiot
genetiivi provokaation provokaatioiden
provokaatioitten
partitiivi provokaatiota provokaatioita
akkusatiivi provokaatio;
provokaation
provokaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi provokaatiossa provokaatioissa
elatiivi provokaatiosta provokaatioista
illatiivi provokaatioon provokaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi provokaatiolla provokaatioilla
ablatiivi provokaatiolta provokaatioilta
allatiivi provokaatiolle provokaatioille
muut sijamuodot
essiivi provokaationa provokaatioina
translatiivi provokaatioksi provokaatioiksi
abessiivi provokaatiotta provokaatioitta
instruktiivi provokaatioin
komitatiivi provokaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo provokaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan sanasta prōvocātiō[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Tietosanakirja. 7 osa, Oulun tuomiokunta—Ribes / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. Helsinki: Tietosanakirja, 1915: hakusana Provokatsioni (Project Runebergissa)