Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puhekyvyttömyys (40)

  1. kykenemättömyys tuottamaan puhetta, se, että on kykenemätön puhumaan

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhekyvyttömyys puhekyvyttömyydet
genetiivi puhekyvyttömyyden puhekyvyttömyyksien
partitiivi puhekyvyttömyyttä puhekyvyttömyyksiä
akkusatiivi puhekyvyttömyys;
puhekyvyttömyyden
puhekyvyttömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhekyvyttömyydessä puhekyvyttömyyksissä
elatiivi puhekyvyttömyydestä puhekyvyttömyyksistä
illatiivi puhekyvyttömyyteen puhekyvyttömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhekyvyttömyydellä puhekyvyttömyyksillä
ablatiivi puhekyvyttömyydeltä puhekyvyttömyyksiltä
allatiivi puhekyvyttömyydelle puhekyvyttömyyksille
muut sijamuodot
essiivi puhekyvyttömyytenä puhekyvyttömyyksinä
translatiivi puhekyvyttömyydeksi puhekyvyttömyyksiksi
abessiivi puhekyvyttömyydettä puhekyvyttömyyksittä
instruktiivi puhekyvyttömyyksin
komitatiivi puhekyvyttömyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puhekyvyttömyyde-
vahva vartalo puhekyvyttömyyte-
konsonantti-
vartalo
puhekyvyttömyyt-

Etymologia muokkaa

sanan puhekyvytön vartalosta puhekyvyttöm- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa